Mielialahäiriöt

Kuvalähde: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/julisteet/mielenterveyden-k%C3%A4si

Kun puhutaan mielialahäiriöistä, puhutaan joko masennuksesta tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Masennus ilmenee moninaisina oireina, joihin kuuluvat erityisesti mielialan lasku ja mielihyvän menettäminen. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä puolestaan masennusjaksot ja kohonneen mielialan jaksot vaihtelevat tai niistä esiintyy erilaisia yhdistelmiä. (Mielialahäiriöt 2017.)

Masennus on sanana hyvin käytetty puhekielessä, mutta yleensä sillä viitataan ohimenevään olotilaan, joka on jollain tapaa alakuloinen. Tässä blogitekstissä käsittelen sen sijaan kliinistä depressiota eli masennusta. Kuten nimi kertoo, se luokitellaan mielenterveyden häiriöksi (Toivio – Nordling 2009: 104). Kaksisuuntaista mielialahäiriötä en tässä kirjoituksessa alkua lukuun ottamatta käsittele.

Masennuksen voidaan sanoa olla kansantautimme sen yleisyyden johdosta. Tutkimusten mukaan arviolta 5–6 prosenttia väestöstämme kärsii vakavasta masennuksesta (Toivio – Nordling 2009: 107). On tiettyjä väestöryhmiä, jotka ovat muita alttiimpia sairastumaan masennukseen. Näitä ovat muun muassa naiset, yksin asuvat, eronneet, lesket, matalassa sosioekonomisessa asemassa olevat, työttömät, päihdeongelmaiset ja muista mielenterveyden häiriöistä kärsivät. Masennukseen sairastuminen on kuitenkin monimutkaisten tekijöiden summa ja pelkästään väestöryhmien tarkastelu ei selitä tarpeeksi masennuksen puhkeamisen syitä. Nykyisin masennus nähdään perinnöllisten, neurobiologisten, psykologisten ja sosiaalisten kompleksisten tekijöiden summana. (Toivio – Nordling 2009: 107.)

Masennuksen tunnistaminen kuuluu myös sosionomin työhön. Sosionomi työskentelee asiakkaiden kanssa arjessa ja on henkilö, joka voi huomata asiakkaan muuttuneen olemuksen helpommin kuin moni muu ammattilainen. Masennuskysely BD-21:n voi kuka tahansa tehdä milloin tahansa, myös sosionomi asiakkaansa kanssa. Kyselyssä on kaksikymmentäyksi kysymystä. Kysymysten vastaukset pisteytetään. Kokonaispistemäärä on välillä 0–63 pistettä. Vastaajan saama pistemäärä voidaan luokitella seuraavasti: 1–9 pistettä tarkoittaa ”ei masennusta”, 10–18 tarkoittaa ”lievää masennusta”, 19–29 puolestaan tarkoittaa ”keskivaikeaa masennusta” ja 30–63 pistettä viittaa ”vaikeaan masennukseen” (Beckin depressiokysely 21-osioinen (käyttö väestötutkimuksiin) n.d.). Kyselyä voidaan tehdä yhdessä asiakkaan kanssa samalla haastatellen asiakasta esimerkiksi puolistrukturoidun haastattelun avulla. Haastateltaessa voidaan käyttää ratkaisukeskeisen psykoterapian kysymystyyppejä, kuten ”Vastasit, että olet alakuloinen ja surullinen, et kuitenkaan valinnut, että olet tuskastumiseen asti alakuloinen, mikä sai sinut valitsemaan näin?” tai ”Vastasit, että olet alakuloinen ja surullinen, mikä pitäisi muuttua, että vastaisit, että et ole surullinen?”. (Oksanen 2017.)

Masennuskysely BD-21:n tekeminen vaatii kuitenkin hieman aikaa ja välttämättä aina ei ole kysymyspatteristoa saatavilla. Joskus voi tukeutua pelkästään kahden kysymyksen esittämiseen masennuksen kartoittamiseksi. Nämä kysymykset ovat: ”Masentaako?” ja ”Oletko menettänyt kiinnostuksen asioihin, jotka tavallisesti kiinnostavat ja tuottavat mielihyvää sinulle?”. (Oksanen 2017) Nämä kysymykset sosionomin on hyvä pitää mielessä. Luonnollisesti, jos sosionomi havaitsee viitteitä masennuksesta asiakkaalla, hänet on syytä ohjata lääkärin puheille.

Kuinka masennusta sitten hoidetaan? Hoito lähtee liikkeelle aina lääkärin tekemästä diagnoosista. Masennuksen täytyy olla riittävän vaikea, lisäksi masennuksen oireita on pitänyt esiintyä päivittäin ja vähintään kahden viikon ajan yhtäjaksoisesti. Hoito jakautuu kolmeen vaiheeseen: akuutti-, jatko- ja ylläpitohoito. (Tarnanen ym. 2016.)

Hoidon akuuttivaiheessa tavoitellaan oireiden väistymistä. Masennuksen akuuttivaiheessa tehokkaita hoitomuotoja ovat masennuslääkkeet ja tietyt terapiat, jotka ovat osoitettu vaikuttavaksi. Hoitotulokset ovat parhaita, kun näitä hoitomuotoja käytetään rinnakkain. Hoitomuodot riippuvat myös masennuksen vaikeusasteesta ja joskus kysymykseen tulee myös esimerkiksi sähköhoito. Jatkohoidon tavoitteena on estää oireiden palaaminen eli relapsi. Lääkehoito tulisikin lopettaa vasta, kun potilas on ollut yhtäjaksoisesti oireeton puolen vuoden ajan. Tällöinkin lääkehoito tulisi lopettaa asteittain muutaman viikon aikana. Ylläpitohoidolla pyritään puolestaan ehkäisemään uuden masennusjakson puhkeaminen. Ylläpitohoitoa suositellaan varsinkin, jos masennus on ollut toistuvaa ja sairausjakson vähintään keskivaikeita. Ylläpitohoitoon kuuluu samat lääkeannokset kuin akuutti- ja jatkohoidossa. (Tarnanen ym. 2016.)

Myös psykoterapiaa käytetään masennuksen hoidossa. Yleensä psykoterapian tarpeen arvioi psykiatrian erikoislääkäri. Päätös eri psykoterapian hoitovaihtoehdoista, esimerkiksi lyhytterapia vai pitkäkestoinen terapia, tulisi tehdä keskustellen yhdessä potilaan kanssa niin, että potilaan odotuksen ja toiveet hoidon suhteen otetaan huomioon. (Tarnanen ym. 2016.)

Psykoterapian tavoitteena on muuttaa masennusta ylläpitäviä mielikuvia, ajattelumalleja, tunne-elämää, minäkäsitystä ja toimintatapoja. Näin potilas eheytyy ja hänen toimintakykynsä paranee. Psykoterapeuttisia hoitomalleja on hyvin monenlaisiin eri koulukuntiin pohjautuvia. (Tarnanen ym. 2016.) Duodecimin Käypä hoidon (Tarnanen ym. 2016) mukaan vahvin näyttö psykoterapian vaikuttavuudesta on kognitiivisessa, interpersonaalisessa ja psykodynaamisessa lyhytterapiassa sekä käyttäytymisen aktivoinnissa. Täytyy muistaa, että Duodecim on lääkäriseura, joten edeltävään tietoon tulee suhtautua kriittisesti.

Masennuksen ennaltaehkäisemiseen tulisi kiinnittää huomioita. Jos tarkastellaan koko väestöä, niin seikat, kuten päihteiden liikakäytön välttäminen, säännöllinen liikunta, kohtuullinen määrä stressiä, tärkeitä ihmissuhteita ylläpitävä ja vahvistava sosiaalinen toiminta, ovat keinoja masennuksen ennaltaehkäisyyn, ainakin teoriassa. (Isometsä 2017.) Masennuksen ennaltaehkäisyn jäsentämiseen auttaa niin kutsuttu Mielenterveyden käsi, ks. kuva yllä. Mielenterveyden käsi koostuu arvoista ja päivittäisistä valinnoista, unesta ja levosta, ravinnosta ja ruokailusta, ihmissuhteista ja tunteista, liikunnasta ja yhdessä liikkumisesta sekä harrastuksista ja luovuudesta. (Mielenterveyden käsi n.d.) Mielenterveyden käsi on miniopas tasapainoiseen elämään, joka ennaltaehkäisee muun muassa masennusta. 

Kuten edellä on todettu, masennuksen taustalla olevat syyt ovat moninaiset ja alttius masennukselle on osittain geneettistä. Kuitenkin tietyt elämänvaiheet esimerkiksi menetykset tai äärimmäinen stressi voi laukaista masennuksen. Masennukseen olisi syytä olla matala kynnys hakea ja saada apua. Tässä kohtaa myös sosionomin rooli voi olla tärkeä. Olisi syytä painottaa, että masennus ei ole pysyvä olotila ja myös pahan noidankehän, joka ruokkii masennusta, voi murtaa. On tärkeä saada tukea niin läheisiltä kuin ammattilaisilta. Myös masennuksen laukaisevien tekijöiden, jotka ovat osittain yksilöllisiä, tunnistaminen on tärkeää, jotta masennuksen uusiutumista voitaisiin ennaltaehkäistä. Kuntouksessa, johon kuuluu muun muassa psykoterapia, on tärkeää löytää selviytymismalleja, mutta myös omalle elämälle merkityksellisiä asioita, jotka tuovat hyvää oloa.

Lähteet

Beckin depressiokysely 21-osioinen (käyttö väestötutkimuksiin) n.d. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkkodokumentti. < http://www.thl.fi/toimia/tietokanta/mittariversio/83/> Luettu 2.5.2017.

Isometsä, Erkki 2017. Masennustilojen preventio. Teoksessa Lönnqvist, Jouko – Marttunen, Mauri – Henriksson, Markus – Partonen, Timo (toim.): Psykiatria. Duodecim. Verkkodokumentti. Päivitetty 13.3.2017. < http://www.oppiportti.fi/op/pkr00711/do> Luettu 2.5.2017.

Mielialahäiriöt 2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkkodokumentti. Päivitetty 24.4.2017. <https://www.thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/mielialahairiot> Luettu 26.4.2017.

Mielenterveyden käsi. n.d. Suomen Mielenterveysseura. Verkkodokumentti. <http://www.mielenterveysseura.fi/fi/julisteet/mielenterveyden-k%C3%A4si> Luettu 2.5.2017.

Oksanen Jukka 2017. Mieliala. Luento 25.4.2017. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Tarnanen, Kirsi – Isometsä, Erkki – Kinnunen, Elina – Kivekäs, Teija – Lindfors, Olavi – Marttunen, Mauri – Tuunainen, Arja 2016. Mieli maassa, mikä avuksi? (Depressio, masennus). Käypähoito, Duodecim. Verkkodokumentti. Päivitetty 29.9.2016. <http://www.kaypahoito.fi/web/kh/potilaalle/suositus?id=khp00044> Luettu 2.5.2017.

Toivio, Timo – Nordling, Esa  2009. Mielenterveyden psykologia. Helsinki: Edita.