Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja kuinka kohdata hoitovastaisuus

    Kuvalähde: http://www.sheknows.com/health-and-wellness/articles/1121765/living-with-bipolar-1

Tämän kertaisessa blogikirjoituksessani käsittelen kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja hoitovastaisuuden kohtaamista. Yhdistän nämä kaksi aihetta, koska etenkin kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheessa henkilö ei välttämättä tunnista olevansa sairas eli sairaudentunto puuttuu henkilöltä (Kaksisuuntainen mielialahäiriö n.d.; Watt 2015). Tällöin entistä tärkeämmäksi muuttuu ammattilaisen rooli oireiden tunnistamisessa ja maanisen ihmisen hoitoon hakeutumisen auttamisessa. Tämä koskee paitsi terveydenhuollon ammattilaisia, myös sosionomeja. Ammattilainen voi olla myös keskeisessä roolissa auttamassa potilasta tunnistamaan oman sairautensa. Tällöin puhutaan psykoedukaatiosta. Psykoedukaatio on alun perin kehitetty nimenomaan psykoosiin sairastuneiden avuksi, ja tärkeä osa psykoedukaatiota on nimenomaan oireenhallintakurssit (Psykoedukaatio n.d.). Lähtökohtana oireiden hallintaan on niiden tunnistaminen.

Palataanpa askel taaksepäin ja puhutaan siitä, minkälainen sairaus kaksisuuntainen mielialahäiriö on. Sairaus tunnetaan myös nimellä bipolaarihäiriö ja ennen sitä on kutsuttu maanis-depressiivisyydeksi (Kaksisuuntainen mielialahäiriö n.d). Kuten taudin vanha nimi kertoo, sairausjaksot voivat olla manioita tai depressiivisiä jaksoja. Sairaudessa voi esiintyä myös sekamuotoisia sairausvaiheita tai lieviä manioita, joita kutsutaan hypomaanisiksi sairausvaiheiksi. Diagnostiikka erottaa kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä tyypin I ja tyypin II. Tyypin I kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä esiintyy manioita ja depressiiviä vaiheita, mutta myös sekamuotoisia ja hypomaanisia sairausjaksoja voi esiintyä. Sen sijaan tyypin II sairaudessa esiintyy vain depressiivisiä vaiheita tai hypomaanisia sairausjaksoja eli ei koskaan manioita tai maniaoireita sisältäviä sekamuotoisia vaiheita. (Isometsä 2017a.) Sekamuotoisella jaksolla tarkoitetaan masennusoireiden ja hypomaanisten tai maanisten oireiden nopeaa vaihtelua tai niiden yhtäaikaisuutta (Isometsä 2017b).

Depressiivisen vaiheet sairaudessa ovat samankaltaisia tai jopa samanlaisia kuin vakasta masennuksesta kärsivän ihmisen masennusjaksot (Kaksisuuntainen mielialahäiriö n.d.). Voit lukea edellisen kirjoitukseni mielialahäiriöistä, joka käsittelee masennusta. Sen sijaan maniavaiheen oireisiin kuuluu muun muassa liiallisesti kohonnut mieliala, yliaktiivisuus, korostunut energisyys ja voimakkaasti alentunut unentarve (Kaksisuuntainen mielialahäiriö n.d.; Isometsä 2017b). Maniavaihe on helpompi tunnistaa kuin masennusjakso, koska maanisen henkilön käyttäytyminen poikkeaa niin räikeästi normaaleista psyykkisistä toiminnoista (Kaksisuuntainen mielialahäiriö n.d.; Isometsä 2017b). Mania johtaa yleensä lievimpiä muotoja lukuun ottamatta psykiatriseen sairaalahoitoon toimittamiseen (Isometsä 2017b). Tämä voi tarkoittaa usein tahdosta riippumatonta hoitoa, kuten Mielenterveyslaissa (Mielenterveyslaki 14.12.1990/1116) on säädetty, juuri sairaudentunnon puutteen vuoksi.

Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä esiintyy myös niin kutsuttua psykoottista maniaa. Psykoottinen mania on manian kaltainen tila, mutta sen lisäksi potilaalla esiintyy harhaluuloja tai aistiharhoja. Psykoottiset oireet ovat yleensä mielialanmukaisia, mutta ne voivat olla myös mielialasta poikkeavia, jolloin kyseeseen voi tulla esimerkiksi vainoharhat. Psykoottinen mania on mahdollista sekoittaa skitsofrenian psykoosiin, koska ajatustoiminnan kiihtyneisyys voi muistuttaa skitsofrenialle ominaista hajanaisuutta. (Isometsä 2017b.)

Kaksisuuntainen mielialahäiriö puhkeaa yleensä nuoruusiässä tai nuorena aikuisena. Laukaiseva tekijä on yleensä jokin dramaattinen tapahtuma elämässä. Perinnöllinen alttius on sairauden kohdalla merkittävä: se vaihtelee 60-90 prosenttiin riippuen tutkimuksesta. (Isometsä 2017c.) Kaksisuuntaisen mielialahäiriön esiintyvyyttä väestössä ei tarkkaan tunneta. Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan tyypin I elinaikainen esiintyvyys on 0,24 % , mikä on muihin maihin verrattuna alhainen luku. Kuitenkin Terveys 2000 -tutkimuksen jatkona tehdyssä tutkimuksessa, jonka kohderyhmänä oli 19-34-vuotiaat, esiintymisluvut olivat seuraavat: tyyppi I 0,53 %, tyyppi II 0,72 % ja tarkemmin määrittelemätön häiriö 0,61 %. Nämä luvut ovat lähempänä kansainvälisesti saatuja tuloksia. (Kaksisuuntainen mielialahäiriö 2013.)

Keskimäärin kestää kahdeksan vuotta oireiden alkamisesta, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava henkilö saa oikean diagnoosin (Kaksisuuntainen mielialahäiriö 2013). Keskimääräinen aika siihen, että henkilö saa oikean diagnoosin ja siis oikeanlaista hoitoa on pitkä. Siihen vaikuttavat varmasti monet tekijät, yhtenä sairaudentunteen puuttuminen monilla maniavaiheessa. Näin ollen hoitoon hakeutuminen voi lykkääntyä jopa vuosilla. Olisi tärkeää, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kuin valtaväestökin olisivat entistä tietoisempia kyseisestä sairaudesta, jotta taudin tunnistaminen ja diagnosointi sekä hoidon saaminen helpottuisi.

Eräs keino tunnistaa paremmin kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia ihmisiä on seuloa masennuksesta kärsiviä potilaita. Seulantaan soveltuvia testejä on lukuisia. Suomessa yleisimmin käytössä on Mielialahäiriökysely (Mood disorder questionnaire, MDQ). Se sisältää kuvauksia maniassa tai hypomaniassa yleisesti esiintyvistä oireista, kuten vilkasta ajatuksenjuoksua, kiihtyneisyyttä, ärtyneisyyttä, energisyyttä, unen tarpeen vähentymistä, jne. Tulee huomioida, että positiivinen tulos testistä ei automaattisesti tarkoita diagnoosia, vaan sen sijaan antaa aihetta huolelliseen diagnostiseen arvioon. (Isometsä 2017a.)

Itsetuhoisen käyttäytymisen riski on suuri kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla henkilöillä. Jopa puolet kaksisuuntaisen mielialahäiriö -diagnoosin saaneista henkilöistä yrittävät itsemurhaa elämänsä aikana (Isometsä 2017c). Itsemurhan riski on 20-kertainen kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivällä henkilöllä verrattuna normaaliin väestöön (Isometsä 2017d). On tekjöitä, jotka vaikuttavat sairauden ennusteeseen. Yksi keskeinen niistä on henkilön sosiaalinen tukiverkosto. Sen hajoaminen tekee ennusteesta synkän, koska elämä muuttuu silloin helposti epävakaaksi ja irralliseksi. Sairaus on läheissuhteita rasittava jopa raastava, koska maaninen henkilö voi romuttaa taloutensa, käyttäytyä epäsovinnaisesti ja vaikkapa menettää työpaikkansa. Toisaalta myös vakavasti masentunut ihminen on raskas taakka läheiselle. Sairauteen voi myös sekoittua päihdeongelmaa. (Isometsä 2017d.)

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa lääkehoito on ensisijaista. Maanisessa vaiheessa potilaan on mahdotonta keskittyä terapiaan. Kuitenkin varsinkin masennusjaksojen aikana terapeuttisilla keskusteiluilla on suuri merkitys. Jos masennustila on erittäin vaikea, voidaan hoitomuotona käyttää myös sähköhoitoa. (Toivio – Nordling 2009: 129.) Kuten todettu edellä, maanisissa vaiheissa henkilö tarvitsee yleensä sairaalahoitoa (Isometsä 2017b).

Hoitomyönteisyys on keskeisin yksittäinen seikka pitkäaikaisennusteen kannalta. Useiden tutkimusten mukaan esimerkiksi pitkäaikaisessa lithiumhoidossa olleista potilaista noin puolet olivat jättäneet lääkkeensä ottamatta pitkäksi aikaa. Niinpä hoitosuhteessa potilaan motivointi hoitoon sitoutumiseen on keskeistä. (Isometsä 2017e.)

YLE Areenasta löytyvästä Christian Wattin ohjaamasta Bipolaarisuus-dokumentissa (engl. Being Bipolar) tapaamme psykoottisessa maniassa olevan Paulin (Watt 2015). Haastattelun aikana käy selväksi, että Paul on hyvinkin irti todellisuudesta. Psykoottisesta maniasta kärsivään ihmiseen on vaikea saada yhteyttä tai saada häntä ymmärtämään harhaisen maailmansa sairautena. Paul päätyy parin viikon jälkeen sairaalahoitoon. Dokumentti ei kerro, menikö hän hoitoon vapaaehtoisesti. Kuitenkin sairaalajakson jälkeen tapaamme uudelleen Paulin ja hänen vointinsa on selvästi tasoittunut. Kun hänelle näytetään videoaineistoa maaniselta jaksoltaan, hän arvioi itse olleensa hyvin harhainen.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pahimmillaan hyvin tuhoisa sairaus, ja potilaan elämänlaadun kannalta olisi ehdottoman tärkeää saada sairausjaksot minimoitua. Sekä maniassa ja masennuksessa on on suuret riskinsä potilaan hyvinvoinnin kannalta. Potilaalle että hänen läheisilleen tulisi kertoa mahdollisimman syvällisesti sairaudesta ja erityisesti painottaa ensioireiden tunnistamista sekä hoitoon hakeutumista ajoissa. Vanha sanonta ”Tunne itsesi.” pätee myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa kamppailevalle ihmisille. On tärkeää, että potilas oppii kuuntelemaan itseään ja tunnistamaan sairautensa puhkeamisen varomerkit ajoissa. Tähän prosessiin tarvitaan varmasti myös ammattilaisten apua. Oikealla hoidolla, joka yhdistyy potilaan oman minän syvälliseen tuntemukseen ja sopivien toimintamallien omaksumiseen, on ratkaiseva tekijä siihen, että potilaan elämästä voi tulla lähes normaalia.

Lähteet

Isometsä, Erkki 2017a. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnostiikka. Teoksessa Lönnqvist, Jouko – Marttunen, Mauri – Henriksson, Markus – Partonen, Timo (toim.): Psykiatria. Duodecim. Verkkodokumentti. Päivitetty 13.3.2017. <http://www.oppiportti.fi/op/pkr00601/do> Luettu 3.5.2017.

Isometsä, Erkki 2017b. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kliininen kuva. Teoksessa Lönnqvist, Jouko – Marttunen, Mauri – Henriksson, Markus – Partonen, Timo (toim.): Psykiatria. Duodecim. Verkkodokumentti. Päivitetty 13.3.2017. <http://www.oppiportti.fi/op/pkr00602/do> Luettu 3.5.2017.

Isometsä, Erkki 2017c. Kaksisuuntaiset mielialahäiriöt. Teoksessa Lönnqvist, Jouko – Marttunen, Mauri – Henriksson, Markus – Partonen, Timo (toim.): Psykiatria. Duodecim. Verkkodokumentti. Päivitetty 13.3.2017. <http://www.oppiportti.fi/op/pkr00600/do> Luettu 6.5.2017.

Isometsä, Erkki 2017d. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kulku ja ennuste. Teoksessa Lönnqvist, Jouko – Marttunen, Mauri – Henriksson, Markus – Partonen, Timo (toim.): Psykiatria. Duodecim. Verkkodokumentti. Päivitetty 13.3.2017. <http://www.oppiportti.fi/op/pkr00605/do> Luettu 6.5.2017.

Isometsä, Erkki 2017e. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito. Teoksessa Lönnqvist, Jouko – Marttunen, Mauri – Henriksson, Markus – Partonen, Timo (toim.): Psykiatria. Duodecim. Verkkodokumentti. Päivitetty 13.3.2017. <http://www.oppiportti.fi/op/pkr00606/do> Luettu 7.5.2017.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö 2013. Käypähoito -suositus, Duodecim. Verkkodokumentti. Päivitetty 19.6.2013. <http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50076> Luettu 6.5.2017.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö n.d. Suomen Mielenterveysseura. Verkkodokumentti. <http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/mielenterveyden-h%C3%A4iri%C3%B6t/kaksisuuntainen-mielialah%C3%A4iri%C3%B6> Luettu 3.5.2017.

Mielenterveyslaki 14.12.1990/1116. Annettu Helsingissä 1.1.1991.

Psykoedukaatio n.d. Mielenterveystalo. Verkkodokumentti. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/psykoosi/Pages/oireenhallinta.aspx> Luettu 3.5.2017.

Toivio, Timo – Nordling, Esa 2009. Mielenterveyden psykologia. Helsinki: Edita.

Watt, Christian 2015. Tiededokumentti: Bipolaarisuus (engl. Being Bipolar). Dokumenttifilmi. Saatavilla myös sähköisesti osoitteessa: <http://areena.yle.fi/1-3320874_> Katsottu 3.5.2017.